· · · δῆλον γὰρ ὡς ὑμεῖς μὲν ταῦτα (τί ποτε βούλεσθε σημαίνειν ὁπόταν ὂν φθέγγησθε) πάλαι γιγνώσκετε, ἡμεῖς δὲ πρὸ τοῦ μὲν ᾠόμεθα, νῦν δ’ ἠπορήκαμεν · · · ”Itse olette tietysti tienneet jo kauan sitten, mitä oikein haluatte ilmaista sanoessanne oleva”, me taas olemme tähän asti luulleet tietävämme ja olemme nyt neuvottomia.” [suom. Marja Itkonen-Kaila, Platon, Sofisti 244a.] Onko meillä tänään vastaus kysymykseen, mitä tarkoitamme varsinaisesti tarkoitamme sanalla ”oleva/oleva” [”seiend”]? Ei alkuunkaan. Ja siksi on syytä esittää uudelleen kysymys olemisen mielestä [Und so gilt es denn, die Frage nach dem Sinn von Sein erneut zu stellen]. Olemmeko tätä nykyä kuitenkaan hämmentyneitä siitä, ettemme ymmärrä ilmaisua ”oleminen [Sein]”? Emme alkuunkaan. Ja siksi on syytä ennen kaikkea herättää uudelleen ymmärrys tämän kysymyksen mielestä [allererst wieder ein Verständnis für den Sinn dieser Frage zu wecken]. Seuraavan tutkielman tarkoituksena on tarkastella konkreettisesti kysymystä ”olemi...
Tämän blogin suosituimmat tekstit
Alkusanat seitsemänteen painokseen 1953
Tutkielma Oleminen ja aika ilmestyi ensimmäisen kerran keväällä 1927 E. Husserlin toimittamassa vuosikirjassa Jahrbuch für Philosophie und phänomenologische Forschung (Fenomenologian ja fenomenologisen tutkimuksen vuosikirja) vol. VIII ja samanaikaisesti erillisjulkaisuna. Tämä seitsemäs erillispainos on tekstin osalta muuttumaton, mutta sitä on tarkistettu uudelleen sitaattien ja välimerkkien osalta. Uudelleenpainoksen sivunumerot vastaavat aiempien painosten sivunumeroita pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta. Aiemmissa painoksissa ollut maininta ”ensimmäinen puolikas” on poistettu. Toinen puolisko ei sovi enää neljännesvuosisadan jälkeen ensimmäisen kanssa ilman, että ensimmäinen on uudistettu kokonaan. Sen tie on kuitenkin edelleen välttämätön sikäli, kuin kysyms olemisesta liikuttaa olemassaoloa [wenn die Frage nach dem Sein unser Dasein bewegen soll]. Tämän kysymyksen selventämiseksi lukijaa kehotetaan samanaikaisesti tutustumaan saman kustantajan julkaisemaan ”Einführung ...
§1. Välttämättömyys olemiskysymyksen eksplisiittiseksi toistamiseksi
Mainitttu kysymys on nykyään joutunut unohduksiin, vaikka aikamme pitää itseään edistyneenä siinä, että ”metafysiikka” on jälleen hyväksytty [obzwar unsere Zeit sich als Fortschritt anrechnet, die »Metaphysik« wieder zu bejahen]. Siitä huolimatta pidämme itseämme vapautettuina vaivasta sytyttää uudelleen γιγαντομαχία περὶ τῆς οὐσίας. [Gleichwohl hält man sich der Anstrengungen einer neu zu entfachenden für enthoben; Giganttien taistelua olemisesta, Platon, Sofisti, 245e-246e.] Kyse ei kuitenkaan ole aivan mistä tahansa kysymyksestä. Se on pitänyt Platonin ja Aristoteleen tutkimuksia hengissä, vain vaietakseen sen jälkeen – tutkimuksen varsinaisena temaattisena kysymyksenä [in Atem gehalten, um freilich auch von da an zu verstummen – als thematische Frage wirklicher Untersuchung ]. Se, mitä he saavuttivat, on säilynyt moninaisine muutoksineen ja ”päällemaalauksineen” aina Hegelin ”logiikkaan” asti. Ja se, mitä aikoinaan ilmiöstä saatiin irti mitä korkeimmalla/suurimmalla ponnist...
Kommentit
Lähetä kommentti